Lähes kaikki ihmisistä kärsivät jossain elämänsä vaiheessa jonkin asteisesta psyykkisistä häiriöistä, joita voitaisiin nimittää vaikkapa elämäntaidollisiksi ongelmiksi. Tällaisia häiriöitä ovat mm. eriasteiset lievemmät masennustilat, ahdistushäiriöt sekä niin kutsutut määräkohtaiset pelot, johon hammashoitopelko luetaan. Ongelman taustalla on yleensä jokin hankala elämäntilanne, johon ihminen ei osaa mukauttaa käyttäytymistään sopivalla tavalla.
Tavallisin määräkohtaisista peloista lienee esiintymispelko, josta kärsii yli puolet aikuisväestöstä. Muita tähän luokkaan kuuluvia pelkoja on mm. lentopelko, bakteeripelko, post-traumaattinen pelko, suljetun paikan pelko, korkean paikan pelko ja käärmepelko. Voimakkaasta hammashoitopelosta kärsii eri tilastojen mukaan 5 – 20 % väestöstä. Eriasteisista lievemmistä muodoista kärsinee enemmistö väestöstä.
Hammashoitopelosta kärsivä reagoi hammashoitoon voimakkaasti, hän saattaa jopa joutua paniikkiin. Paniikkireaktiossa ihminen hengittää nopeasti ja pinnallisesti. Näin hapetetaan verta “pakenemista” varten. Veri pakkautuu suuriin luurankolihaksiin, sydän lyö nopeasti.
Muita mahdollisia oireita ovat ahdistava tunne rinnassa, pyörryttäminen, kylmät väreet, punastuminen, vapina, hikoilu ja kylmät kädet.
Oksennusrefleksi saattaa voimistua. Joskus kohtaukseen voi myös liittyä depersonalisaation tunne eli aivan kuin tapahtuisi ruumiista irtautuminen tai tilanne tuntuu muuten epätodelliselta. Paniikissa ajantaju usein hidastuu, jokainen sekunti tuntuu minuutilta. Pelosta kärsivälle ihmiselle on tyypillistä välttää tilanteita, jotka aiheuttavat voimakkaan pelkoreaktion. Hän välttää esimerkiksi lentämistä, käärmeitä ja hammaslääkäriä.
Hammashoitokammoon liittyy usein myös voimakas häpeän tunne. Mitä enemmän vuosia kuluu edellisestä hammaslääkärikäynnistä, sitä vaikeammaksi tulee ajan varaaminen. Mitä hammaslääkäri mahtaa sanoa, kun näkee suuni? Valitettavan usein pelkopotilas vihdoin ajan
varattuaan ei kuitenkaan ilmaannu vastaanotolle tai sitten hän jatkuvasti peruu ja siirtelee aikojansa. Tämä lisää entisestään potilaan syyllisyydentuntoja ja hänen on entistä vaikeampi lähteä hammashoitoon.
Hammaslääkäripelko vaikuttaa helposti vahingollisesti myös muihin sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Hampaat vaikuttavat keskeisesti ihmisen ulkonäköön ja huonokuntoiset hampaat saattavat vaikeuttaa vuorovaikutusta työpaikalla sekä yksityiselämässä. Kysymys on siis vakavasti otettavasta psykofyysissosiaalisesta ongelmasta.
On lohdullista tietää, että vaikka aikoinaan on tuntunut siltä, että hammaslääkäri on moittinut hampaiden hoidosta, nykyisin ammattitaitoiset hammaslääkärit eivät missään nimessä syytä tai moralisoi potilasta hampaiden huonosta kunnosta. He ovat työhistoriansa aikana hoitaneet ja nähneet niin monenlaisia suita, että suhtautuvat asiallisesti jokaiseen hoitotilanteeseen. Ei ole mitään syytä häpeään.
Hammaslääkärin tehtävänä on hoitaa hampaat hyvään kuntoon ja auttaa sinua pitämään se kunnossa.
Keskeistä hampaiston hyvinvoinnin kannalta on, että onnistutaan luomaan luottamuksellinen toimiva vuorovaikutussuhde hammashoitohenkilökuntaan. Suhde, joka mahdollistaa jatkossa säännölliset tarkastukset ja huoltokäynnit.
Hammashoitohenkilökunnalta se edellyttää kykyä kuunteluun ja potilaiden toteutettavissa olevien toiveiden huomioimiseen. Modernin lääketieteen perinteinen ihmistä esineellistävä tehohoitoilmapiiri ei ole suinkaan paras pelon poistumisen kannalta.
