Oregonissa 1901 syntynyt Carl Barks oli jo nuoresta itseoppinut pilapiirtäjä, joka riittävän monessa ammatissa epäonnistuttuaan päätyi Disneyn studiolle 1935 ensin animaattoriksi (Thru the Mirror, 1936) ja sitten käsikirjoituspiirtäjäksi, lähinnä ns. gag-maniksi. Hänen panoksensa on mukana 34 lyhytpiirretyssä vuosilta 1937–1944 sekä osassa tuon ajan pitkiä animaatioita (Bambi, 1942).
Barks ei oikein viihtynyt suuressa studiossa, synnynnäisen kuulovikansa ja koneellisesta ilmanvaihdosta pahentuneen allergisen astmansa takia, ja jäi vapaaksi taiteilijaksi 6.11.1942 siinä vaiheessa kun studio alkoi tuottaa armeijan koulutusfilmejä ja sotapropagandaa (Barksin ei kuulonsa vuoksi tarvinnut pelätä kutsuntoja kuten niin monen muun piirtäjän).
Omaa sarjakuvauraa havitellut Barks jäi kuitenkin koukkuun Disneyn Aku Ankkaan tehtyään jo studiolla ollessaan yhdessä Jack Hannahin kanssa sarjakuvan Donald Duck Finds Pirate Gold (1942) ja saatuaan kustantaja Westerniltä tilauksen sarjan jatkamiseksi. Vuosien mittaan Barksista tuli Yhdysvaltain Disney-sarjakuvien merkkimies, ja hänen luomalleen Roope Ankan hahmolle perustettiin jopa oma lehti Uncle $crooge. Muiden luomia hahmoja olivat taas Barksin Westernille piirtämät Andy Panda (Anselmi Panda) , Porky Pig (Putte Possu), Happy Hound / Droopy (Lurppa), Barney Bear ja Benny Burro -seikkailut, joita on suomeksikin ilmestynyt Tom ja Jerry -lehdissä (Nalle Karhunen ja Julle Jukuri).
Postilaitoksen määräyksistä (tiettyyn maksuluokkaan kuuluvissa sarjakuvalehdissä piti olla useampia kuin yksi tarina ja useampia hahmoja) johtuen Barks joutui kehittämään taitojaan paitsi pitkien 32-sivuisten myös 1–12 -sivuisten tarinoiden mestariksi. Muita Barksin luomia sivuhahmoja ovat mm. Karhukopla (Beagle Boys), Pelle Peloton (Gyro Gearloose) pikku apulaisineen, Hannu Hanhi (Gladstone Gander), Kulta-Into Pii (Flintheart Glomgold) ja Milla Magia (Magica de Spell). Myös sudenpentujen partiojärjestö (Junior Woodchucks), kotikaupunki Ankkalinna (Duckburg) ja Iineksen siskontyttäret Leenu, Liinu ja Tiinu (April, May & June) kuuluvat Barksin nimiin.
Eläkkeelle jäämiseensä (30.5.1966) mennessä Barks ehti tehdä yhteensä noin 700 sivua sarjakuvaa, mm. yhden, kahdeksan, kymmenen ja kolmenkymmenen sivun sarjakuvajaksoa ja kansikuvaa. Eläkkeellä hän alkoi 1972 maalata tauluja (yhteensä n. 150), joista sitten tehtiin myös numeroituja painotöitä. Ensin niiden aiheena olivat Barksin kansikuvista tutut ankka-asetelmat, sitten Disneyn vaatimuksesta (1976) omat satuaiheet, ja lopuksi (1981) taas vapaammat ankkateemat.
Eläkkeellä hän teki vielä muutamia sarjakuvakäsikirjoituksiakin.
Disneyn studiokin maksoi Barksille lopulta eläkettä silkkana huomionosoituksena, sillä hän ei edes ollut työskennellyt studiolla eläkkeeseen oikeuttavasti. 1991 hänet myös nimettiin virallisesti Disney-legendaksi. Hänen luomilleen hahmoille ja osin seikkailuillekin perustuva animaatioelokuva DuckTales (Ankronikka) -sarja ja sen pidennetty jakso DuckTales: The Movie – Treasure of the Lost Lamp (1990) ovat niinikään osoituksia studion johdon arvostuksesta ankkasarjojen mestaria kohtaan.
Barks muutti Kaliforniasta (pois aivan todennäköisimmältä maanjäristysalueelta) takaisin synnyinseuduilleen Oregoniin, missä hän kuoli 25.8.2000 (noin kello 9.15 Suomen aikaa) pitkään leukemiaa sairastettuaan ja itse pyydettyään jo toivottomaksi katsotun hoidon lopettamista. Barksilla ehti olla elinaikanaan kolme vaimoa, Pearl (1921–1931), Clara (1942–1951) ja Gare (Margaret, 1954–1993) sekä kolme tytärtä.
Ennen vuoden 1994 kiertuettaan Eurooppaan (mm. Suomeen) Barks ei ollut käynytkään Yhdysvaltojen ulkopuolella, vaan perustanut Ankkojen seikkailut taustatutkimuksilleen elokuvien ja esim. National Geographic -lehden kautta. Aivan viime aikoina Barks ehti vielä voittaa oikeusjutun managereitaan vastaan, jotka kiertueen aikana ja sen jälkeen olivat hyväksikäyttäneet hänen tekijänoikeuksiaan.
Barksin kuolema ylitti uutiskynnyksen mm. Suomessa. Häntä kutsuttiin mm. maailman tunnetuimmaksi sarjakuvantekijäksi, vaikka asianharrastajien piirien ulkopuolella hän suurimmassa osassa maailmaa jää yhä Disneyn nimen varjoon. Ranskalaisella kielialueella törmää nykyäänkin helposti alan ammattilaisiin, jotka eivät ole edes kuulleet Barksin nimeä. Toisin on erityisesti Suomessa, muissa Pohjoismaissa, Hollannissa ja Saksassakin, osin myös Italiassa, missä Aku Ankka yhä kuuluu arvostettuihin ja luettuihin sarjakuviin.
Suomeksi on julkaistu useampia luettelointeja Carl Barksin sarjakuvista:
- Markku Kivekäs: Carl Barks -tuotanto Suomessa (Keräily-lehti 1976)
- Markku Kivekäs: Carl Barks -tuotanto Suomessa / Carl Barks Bibliography (Sarjainfo 1979)
- Simo Sjöblom: Carl Barks ja hänen tuotantonsa (Seaflower Oy 1992)
Lisäksi:
Good Fellows Ky on julkaissut haastatteluvideon Carl Barksista (suomeksi tekstitettynä Carl Barks – Ankkamaestro tai englanninkielisenä versiona Carl Barks – The Duck Maestro, haast. Bill Grandey, 1995).
Lars Jansson
(s. 1926, k. 2000)
Meidän kumppanimme: casinomaisteri.com, nettikasinot.com, kasinohai.com, topkasinot.com, casinopilotti.com
Lars Jansson tuli mukaan sisarensa Tove Janssonin Muumipeikko-sarjakuvan tekoon ensin käsikirjoittajana (kuudennesta seikkailusta alkaen) ja sitten myös piirtäjänä. Lars käsikirjoitti ja piirsi yhteensä 52 jaksoa vuosina 1959–1975. Hän sai Suomen sarjakuvaseura ry:n myöntämän Puupäähatun 1980 yhdessä sisarensa kanssa.
Viimeisinä vuosinaan Lars huolehti Toven puolesta moninaisten muumituotteiden, mm. animaatiosarjan ja uusien sarjakuvalehtien sekä sanomalehtisarjakuvan valvonnasta. Ennen kuolemaansa Lars ehti luovuttaa vastuun tyttärelleen Sofialle.
ks. Juhani Tolvasen kirja
Muumisisarukset / Tove ja Lars Jansson – Muumipeikko-sarjakuvan tarina (WSOY 2000)
ruotsiksi:
Vid min svans! – Tove och Lars Janssons tecknade Muminserie (Schildts 2000)
Rolf Kauka
(s. 9.4.1917, k. 13.9.2000)
Kaikkien aikojen saksalaiseksi sarjakuvantekijäksi kutsuttu Rolf Kauka kuoli 83-vuotiaana vakavaan sairauteen. Suomessa Kauka tunnettiin sarjoistaan Jännä-Jussi (Till Eulenspiegel) ja Vili ja Vippi (Fix & Foxi). Sarjakuvalehtinä ne ilmestyivät Suomessa 1954–58 (Jännä-Jussi) ja 1959 (Vili ja Vippi). Kauka käsikirjoitti ja hollantilainen Dorul van der Heide piirsi.
Leipzigissa syntynyt, jo kouluikäisenä pilapiirroksiaan lehdille myynyt ja sodan jälkeen Müncheniin muuttanut Kauka perusti ensin animaatiofirman (Kauka Verlag). Till Eulenspiegel -sarjakuva alkoi 1952, ja vähän myöhemmin Fix & Foxi -nimiset kettuveljekset siirtyivät sivuosista pääosaan. Erich Pabel Verlagin kanssa hän aloitti pisimpään jatkuneen saksalaisen sarjakuvatuotannon, joka työllisti piirtäjiä mm. Kroatiasta, Italiasta ja Espanjasta.
Fix & Foxi olivat aikanaan jopa 400.000 lehden levikillään alueensa ainoita vakavia kilpailijoita Mikki Hiirelle. 1966 Kauka otti toiminnan kokonaan oman yhtiönsä haltuun, yritti huonolla menestyksellä animaatiotuotantoa ja myi välillä 1973 yhtiönsä hollantilaisille ja englantilaisille, säilyttäen kuitenkin itsellään hahmojensa oikeudet. Kauka vaikutti myös saksalaisen Zoomin (Zack) syntyyn.
Kauka perusti 1975 sarjakuvantekijöille oman koulun (Kauka Comic Akademie). Terveydellisistä syistä Kauka muutti 1982 farmille Amerikkaan (Georgiaan). 1994 Fix & Foxi palasivat vielä tv-animaatioihin Ravensburgerin tukemana, kunnes päätyivät entisen kilpailijan Egmont / Ehapan -käsiin. Leski Alexandra Kauka aikoo jatkaa miehensä oikeuksien valvontaa. Hahmojen oheistuotteet olivat näet koko Kaukan uran vahvuustekijöitä.
Jeff MacNelly
oik. Jeffrey Kenneth MacNelly (s. 1947, k. 2000)
MacNelly aloitti sarjakuvan Shoe (suom. K.Vaakku) vuonna 1977 ja sai siitä alan arvostetun Reuben-palkinnon jo 1979. Poliittisena pilapiirtäjänä hän oli saanut Pulitzer-palkinnon vuonna 1972 siihen mennessä nuorimpana, sekä uudestaan 1978 ja 1985. Pilapiirtäjän Reuben tuli jo 1978.
K. Vaakku oli lintujen maailmaan sijoittuva parodia lehden toimituksesta ja sitä kautta liittyi tekijänsä poliittisen pilapiirtäjän maailmaan. Sarjakuvassa oman ajan kommentointi oli jonkin verran filosofisempaa, mutta toisaalta myös henkilökohtaisempaa kuin pilapiirroksissa, jotka liittyvät aina päivänkohtaisiin, usein kotimaisiin teemoihin.
Graafisesti selkeä, paljaitten pintojen ja yksityiskohtaisesti käsiteltyjen alueiden rinnakkaiselle sommittelulle ja rennon leveälle piirrosviivalle perustuva MacNellyn humoristisen rehevä piirrostyyli on saanut paljon seuraajia, mutta itsekin hän myönsi velkansa omille vaikutteilleen Bill Mauldinin ja Pat Oliphantin tuotannosta.
Sekä MacNellyn pilapiirroksista että sarjakuvista on ilmestynyt useita kokoomakirjoja.
Ruususen taustoittaja kuoli
Kaunottaren ja Kulkurin, Prinsessa Ruususen ja lyhytelokuvien Working for Peanuts, Paul Bunyan, For Whom the Bulls Toil ja Pigs is Pigs visuaaliseen ilmeeseen merkittävästi vaikuttanut taiteilija Eyvind Earle kuoli 84-vuotiaana 20.7.2000. Hänen kuuluisin työnsä on kuitenkin Disneyn Oscar-palkittu lyhytelokuva Toot, Whistle, Plunk and Boom. Hän oli myös suunnittelemassa Kalifornian Disneyland-huvipuiston Ruususen linnaa. Hänen Ruususeen tekemiään taustamaalauksia on myyty parhaimmillaan 29.000 dollarin kappalehintaan (noin 288.800 mk). Vuonna 1998 hän sai animaatiojärjestö ASIFA:lta Winsor McCay -palkinnon elämäntyöstään. Hänellä oli vaimo ja tytär sekä tyttärenpoika.
Carmen Sandiegon isä kuoli
Tietokonepelien klassikko Where in the World is Carmen Sandiego? tekijä ja entinen Disney-animaattori Raymond Eugene ‘Gene’ Portwood Jr. kuoli 66-vuotiaana sydänkohtaukseen Kaliforniassa. Hän aloitti uransa menemällä Disneylle vuonna 1950 kesken koulun, oli mukana tekemässä Kaunotarta ja Kulkuria, Peter Pania ja Prinsessa Ruususta. Viiden vuoden ajan hän piirsi myös Samu Sirkkaa Disneyn televisio-ohjelmien juontoihin. Disneyltä hän lähti töihin pankkiin, tietokonealalle ja yliopistoon, ja vuonna 1980 yhdessä Broderbundin Lauren Elliottin kanssa kehitteli tietokonepelit Where in the World is Carmen Sandiego?,
Where in the U.S.A. is Carmen Sandiego?, Drol, Lode Runner ja Choplifter.
Kun Broderbund myytiin Learning Companylle, Elliott ja Portwood perustivat oman yhtiön Elliott Portwood Productions ja kehittelivät pelin The Incredible Adventures of Aristotle McGuffin. Portwood oli vasta toipumassa puolitoista vuotta sitten sattuneesta sydänkohtauksestaan. Kaipaamaan jäivät vaimo ja viisi tytärtä.
UPA:n perustaja-animaattori kuoli
Disneyllä 1938 uransa aloittanut, siellä Art Babbittin apulaisanimaattorina Fantasian sienitanssia tehnyt William Hurtz kuoli 81-vuotiaana. Hän oli aktiivinen ammattiyhdistysliikkeessä ja Disneyn studioilla käydyn kitkerän lakon alullepanijoita vuonna 1941. Sota-ajan hän toimi Culver Cityssä Yhdysvaltain armeijan tuotantoyksikössä tekemässä koulutusanimaatioita majuri Rudolf Isingin alaisena, mm. Frank Thomasin, John Hubleyn ja Ted Geiselin (= Dr. Seuss) kanssa.
Sodan jälkeen hän oli UPA-studion perustajajäseniä ja ohjasi lyhytelokuvan The Unicorn in the Garden ja oli luomassa sellaisia klassikoita kuin Gerald McBoing-Boing. UPA:a pidettiin aikanaan Disneyn taiteellisena sparraajana, eli siellä tehtiin sellaisia taiteellisia kokeiluja, joihin Disneyllä ei kaupallisista syistä uskaltauduttu. Myöhemmin hän teki mm. mainoksia Shamus Culhanen studiolla.
