On arvioitu, että Suomessa 600 000- 800 000 henkilöä altistuu päivittäin huonolle sisäilmalle, kymmeniä tuhansia oireilee, ja ainakin tuhansia on sairastunut vakavasti. Moni vakavasti sairastuneista menettää terveytensä lisäksi asunnon, työpaikan ja toimeentulon, lasten ja nuorten koulunkäynti voi vaikeutua, jos tervettä koulua ja opiskelupaikkaa ei löydy.
Siinä missä yksi sairastuu vakavasti jo muutamassa vuodessa, toinen voi tehdä töitä vuosikymmeniä ilman huomattavia oireita. Oireet voivat myös ilmaantua vasta vuosien päästä, kun elimistön ”mitta” tulee täyteen. Huono sisäilma ei ole terveellistä kenellekään. Professori Tuula Putus on todennut, että kaikki eivät sairastu, mutta kuka tahansa voi sairastua. Oireiden voimakkuus ja herkkyys oireilla vaihtelevat yksilöllisesti.
Jollekin voi puhjeta astma, toinen taas voi saada hankalia iho-oireita, nivelsärkyä, migreeniä, toistuvia tulehduksia tai olla jatkuvasti lievässä kuumeessa. Hyvin tyypillisiä oireita ovat erilaiset iho- oireet, atooppisen ihottuman paheneminen, keskushermoston oireet, päänsärky, voimakas väsymys, voimattomuus, toistuvat poskiontelo-, korva- tai keuhkoputkentulehdukset.
Äänen käheytyminen ja katkeilu on yleistä, ja aiheuttaa suurta haittaa etenkin puhetyöläisille – ääni kun on monesti hyvin tarpeellinen työväline.
Alkuun voi mennä pitkään niin, että oireet pahenevat jossain tietyssä rakennuksessa, ja helpottavat, kun tästä rakennuksesta poistuu. Voi olla, että ihminen voi viikonloput ja loma-ajat hyvin, mutta oireilu alkaa töihin palattua. Voi tulla toistuvia flunssia, peruskunto laskee, henki ei oikein kulje, mutta oireille voi löytyä muita syitä ja selityksiä. Sisäilmasta sairastuminen on asia, josta ei oikein tiedetä riittävästi terveydenhuollon puolella, ja löytyy lääkäreitä, jotka eivät usko, että sisäilmasta ylipäätään voi sairastua. Syitä oireille voidaan ryhtyä etsimään oireilijan korvien välistä ja syyttää kaikesta stressiä ja henkilön ominaisuuksia, kuten ”yliherkkyyttä”.
Pahimmillaan altistuminen homeille, kosteusvauriomikrobeille, kemiallisille yhdisteille ja muille sisäilman epäpuhtauksille voi johtaa siihen, että puhkeaa kemikaaliherkistyminen – näin kävi itselleni. Elimistö reagoi voimakkaasti tavallisiin altisteisiin, mm. tuoksuihin, savuihin, pesuaineisiin, tuoreen painomusteen tuoksuun. Tämä tekee tavallisen arjen ja elämän todella hankalaksi. Kauppareissut pitää tehdä mahdollisimman nopeasti, miettiä reitit etukäteen, vältellä pesuainehyllyjä, yrittää kiertää tupakoitsijat ja haju- tai partaveden käyttäjät ja hometaloissa asujat.
Harrastaminen on mahdotonta, koska muilla on tuoksuja, esim. teatteriin mennessä monet laittavat hajuvettä, hiustuotteita, erilaisia voiteita. Tuoksut aiheuttavat sisäilmasta sairastuneelle astmaoireiden pahenemista, hengenahdistusta, päänsärkyä, pahaa oloa. Voi olla, että yhdestä nopeasta reissusta toipumiseen voi mennä useampi päivä. Tavalliset kyläilyt ovat pahimmassa oireiluvaiheessa mahdoton haave, samoin julkisilla kulkuvälineillä kulkeminen. Työnteko on mahdotonta, jos ei ole tervettä työtilaa tai työtehtävää, mitä pystyisi tällaisilla rajoituksilla tekemään.
Ainoa keino pysyä vähänkään kunnossa on välttää lisäaltistusta.
Miten monia sisäilmasta sairastuneita on, ja miten moni altistuu päivittäin? Osa oireilee jo nyt, osa voi sairastua vuosien päästä. Ongelma on valtavan suuri sekä inhimillisessä mielessä että taloudellisesti. Työikäisiä sairastuu ja tulevaisuuden tekijät, lapset ja nuoret ovat vaarassa menettää terveytensä, jos rakennuksia ei pystytä säästö- tai muista syistä pystytä pitämään riittävän hyvässä kunnossa.
Monissa rakennuksissa ilmastoinnit suljetaan öiksi, viikonlopuiksi ja loma- ajoiksi. Otetaanko tämä ongelma riittävän vakavasti, vai yritetäänkö etsiä syypäitä tilanteeseen heistä, jotka sairastuvat? Onko vika yksilöissä vai rakennuksissa, jotka sairastuttavat? Mitä tilanteelle pitäisi tehdä, sitä pitäisi miettiä yhdessä. Itse koen, että meitä sairastuneita pitää kuulla, ja ottaa todesta; emme ihan huviksemme tai kiusallamme oireile. Tämä on sairaus, josta haluaisi ilomielin luopua heti, jos se olisi mahdollista.
