Hammas voi särkeä monestakin syystä. Tässä muutamia tavallisimpia.
1. Hampaassa on reikä
Hampaiden reikiintyminen eli karies on infektiosairaus. Itseasiassa se taitaa olla tavallisimpia infektiosairauksia. Näin ollen sairauden puhkeaminen vaatii infektiolähteen. Tällainen voi olla esimerkiksi äidin tai jonkun muun läheisen henkilön sylki. Ihmiselämän ensimmäiset vuodet ovat erityisen otollisia infektion tarttunnalle. Siksi onkin ensiarvoisen tärkeää, että vanhempien suun terveys on hyvä, jolloin heidän syljessään on vähemmän reikiä aiheuttavia bakteereita.
Reikäbakteeri lähtee lisääntymään suussa vaihtelevalla menestyksellä.
Bakteerit käyttävät sokereita ravintonaan, ja näin ollen runsas makeisten, virvoitusjuomien ja muiden sokeripitoisten ravintoaineiden nauttiminen tarjoaa otolliset olosuhteet bakteerien lisääntymiselle. Lisääntyessään bakteerit alkavat vahingoittaa hammasta demineralisoimalla eli ”liuottamalla mineraaleja” hampaasta. Hammas pehmenee ja syntyy ”reikä”, jonka väri vaihtelee vaaleasta tummanruskeaan. Myös muita riskitekijöitä karieksen leviämiselle on. Esimerkiksi vähentynyt syljeneritys tarjoaa otolliset olosuhteet bakteerille.
Joskus hammas reikiintyessään voi olla oireeton. Usein reikä kasvaessaan aiheuttaa kuitenkin vihlovaa kipua: kylmä-ja/tai kuuma- ja puruarkuutta tai kirpaisun makeaa nautittaessa.
Hoito:
Ennalta ehkäisy on parasta karieshoitoa. Tarttumisriskin minimoiminen (vanhemmilla hampaat kunnossa, hyvä suuhygienia ja sylkikontaktin välttäminen), vähäsokerinen dieetti ja hampaan kovakudoksen kovettaminen fluorin avulla ovat parasta karieshoitoa. Xylitolin päivittäinen käyttö (esim. 5 kertaa päivässä purukumia 5 minuutin ajan) voi kovettaa alkavia kariespesäkkeitä.
Kun reikä on päässyt leviämään hammasta peittävästä kiilteestä sisempään hammasluuhun, joutuu hammaslääkäri jo paikkaamaan hampaan.
2. Hampaan hermo on tulehtunut
Hampaan hermon tulehtumisen tavallisin syy on reikä, mutta syy voi olla myös muualla. Hermon tulehduksen voi aiheuttaa esimerkiksi hampaan purennallinen ylikuormitus.
Kun hampaan hermo tulehtuu, oireet alkavat tavallisesti ärsykkeen (esimerkiksi makean nauttiminen, kuuma/kylmä) aiheuttamasta äkillisestä vihlovasta, viiltävästä kivusta. Vähitellen kipu muuttuu sykkiväksi jatkuvaksi jomotuksi ja hammas on kosketusarka. Kipu voi säteillä vastakkaiseen leukaan ja ohimon seudulle. Mikäli hampaanhoitoa ei aloiteta tässä vaiheessa, hampaan sisällä oleva kudos ”kuolee” ja vähitellen hampaan sisälle voi alkaa muodostua märkää, joka leviää hampaan juurenympärille luuhun. Tulehdus voi levitä hampaan juurta ympäröivästä luukudoksesta pehmyskudoksiin, jolloin seuraksena voi olla joskus laajakin turvotus -”paise”. Joskus juurenpään ympäriltä voidaan röntgenkuvasta löytää tulehduspesäke ilman, että hammas on milläänlailla oireillut.
Hoito:
Joskus hammas joudutaan poistamaan, mutta tavallisimmin hammaslääkäri juurihoitaa ja paikkaa hampaan. Yleensä tämä vaatii 3 – 5 käyntiä. Hampaan juurten sisällä olevat hermokanavat tyhjennetään, putsataan ja sitten täytetään guttaperkkanastoilla. Guttaperkka on punaista kumimaista ainetta. Paise puhkaistaan. Joskus joudutaan turvautumaan myös hammaskirurgin apuun, joka saattaa tehdä niin kutsutun juuurenpään leikkauksen.
3. Hampaan kiinnityskudoskato – parodontiitti
Hampaan kiinnityskudoskato eli parodontiitti on salakavala krooninen infektiotauti. Sairaus ei läheskään aina aihetua kipua. Usein vasta pitkälle edennyt kiinnityskudoksen kato saa aikaan hampaiden heilumisia, akuutteja märkäpesäkkeitä ja niihin liittyvää kipua. Usein hengityksen haju muuttuu pikkuhiljaa epämiellyttäväksi, johtuen taudinaiheuttajabakteerien ikävänhajuisista aineenvaihduntatuotteista.
Parodontiitin alkukuvaiheessa ikenet ovat tulehtuneen tuntuiset. Ne vuotavat verta tai märkää ja saattavat aristaa. Vähitellen tulehdus leviää ikenestä hampaan ja ikenen väliseen ”ientaskuun”. Terveessä ikenessä hampaan ja ikenen välinen tasku on yleensä noin 2 millimetriä syvä, mutta parodontiitissa tasku alkaa vähitellen syvenemään ja hammas pikkuhiljaa alkaa irtoamaan luusta ja hampaan liikkuvuus lisääntyy. Joskus parodontiitin seurauksena hampaat voivat alkaa ”haroittamaan”.
Hoito:
Hammaslääkäri luo suuhun tehokkaalle kotihoidolle otolliset olosuhteet. Hän kiillottaa täytteet, poistaa hammaskiven. Joskus apuna käytetään suukirurgiaa sekä antibiootteja. Potilaalla itsellään on taudin hoidossa kaikkein tärkein rooli: Ientulehdukseen taipuvainen ihminen joutuu noudattamaan hampaistonsa kotihoidossa loppuelämän ajan erityistä säännöllisyyttä ja pikkutarkkuutta (huolellinen harjaus ja välien puhdistaminen tavallisimmin hammastikuilla ja/tai väliharjoilla).
4. Puhkeavan viisaudenhampaan kruunun tulehdus – perikoroniitti
Perikoroniitiksi kutsutaan tulehdusta puhkeavan hampaan ympärillä. Tavallisimmin tällainen tulehdus muodostuu nimenomaan viisaudenhampaan ympärille.
Perikoroniitissa ien hampaan ympärillä alkaa punoittamaan ja turpoamaan. Usein imusolmukkeet leuanalla aristavat ja joskus saattaa esiintyä suuan avaamisvaikeuksia. Hengitykseen voi tulla ikävä haju. Perikoroniitin aiheuttajana pidetään plakkia ja bakteeripitoisia “ruuanjätteitä”, jotka ovat kerääntyneet puhkeavan hampaan ja ikenen väliin.
Lievissä tulehduksissa voi kokeilla suun huuhtomista miedolla suolaliuoksella tai kloorheksidiinipitoisella suuvedellä. Vakavimmissa tulehduksissa joudutaan turvautumaan antibioottihoitoon ja kipulääkkeisiin. Usein viisaudenhammas kannattaa tulehdusvaiheen jälkeen poistaa, koska perikoroniitti uusiutuu usein.
