Kuinka paljon me hengitämme ilmaa, jota emme voi valita, ja joka on täynnä terveydelle haitallisia aineita? Kuinka paljon esimerkiksi remonttikohteissa on aineita, joita pitäisi käsitellä alipainetilassa ja äärimmäisen suojatuissa työasuissa? Ja kuinka usein remontit tehdään sulkematta rakennusta muilta käyttäjiltä? Jos saastunutta ilmaa hengittää tunnista toiseen, päivästä toiseen, viikosta toiseen, on selvää että altistus voimistuu kerta kerran jälkeen, eikä siitä kukaan voi toipua yhden tai kahden vapaapäivän aikana.
Meillä on Suomessa runsaasti rakennuksia, joissa on home- ja sisäilmaongelmia. Ne sairastuttavat siellä olevat ihmiset, vauvasta vaariin, työntekijöitä, asukkaita, päivähoidossa ja koulussa olevia. Kaikki eivät tietenkään sairastu, mutta tapauksia on jo aivan liikaa. Ongelma on ollut tiedossa jo pitkään. Se on kuin julkinen salaisuus, josta kukaan ei ole kyennyt kantamaan vastuutta syystä tai toisesta. Usein tietämättömyys ja asian hallinta kokonaisuudessaan on vajaavaista. Sitä on myös vähätelty, ja on totta, että asian korjaaminen maksaa valtavasti. Nyt ei enää ole vaihtoehtoja. Rakennuksista on otettava vastuu, aivan niinkuin ihmisistäkin, jotka ovat meidän tärkein voimavara tulevaisuudessa.
Eivät ihmiset tuota sairaina, vaan tuovat lisää kustannuksia.
On huolestuttavaa, että maassamme löytyy tahoja, jotka eivät ole vastuullisia kohteidensa remontista, vaan altistavat työntekijänsä ja kohteissa vierailevat remontista aiheutuville tekijöille. Remontointi itsessään on ollut monissa tapauksissa se laukaiseva tekijä altistuksille ja oireiluille, kun erilaiset ennestään tutkimattomat yhdisteet vaikuttavat sisäilman laatuun. Rakennusten ilmanvaihto sammutetaan edelleen useissa paikoissa illaksi, viikonlopuksi ja lomien ajaksi – säästösyistä. Se muuttaa ilmanlaatua ja hyvät bakteerikannat kuolevat. Kun tähän coctailiin lisätään pesu- ja puhdistusaineiden ja rakennusmateriaalien kemikaalit, palon- ja homeenestoaineet, liian tiivis rakentaminen tai korjaaminen monenlaisin materiaalein, niin ei ole ihme, että tilanne on räjähtänyt käsiin.
Ihmiset ja työyhteisöt, eivät myöskään tiedä riittävästi oikeuksistaan, ja eivät välttämättä kerro työpaikkansa ongelmista edes kotona esim. vaitiolovelvollisuuden takia. Kun kyseessä on ongelma, jota työsuojelulaki koskee, niin silloin asia täytyy tuoda esille pelkäämättä työpaikkansa menettämisen puolesta. Asiat vaan mutkistuvat ja pahenevat ajan kanssa, jos ongelmiin ei puututa.
Se, miten jokainen voi omalla työpaikallaan vaikuttaa asioihin, on tuoda ongelma näkyväksi. Ja jos se ei riitä, niin se tuodaan julkisuuteen. Se on uusi yhteisöllinen tapa toimia. Laki on tässä takana, ja siksi meillä on lakeja, joita pitäisi noudattaa. Työyhteisön pitäisi pitää huolta työntekijöidensä kokonaisvaltaisesta terveydestä, fyysisesestä, henkisestä ja psyykkisestä.
Homekohteissa yleisimmät altistuksesta seuraavat oireet ovat päänsärky, erilaiset kivut, nenäverenvuoto, kuumeilu, yskä, muistihäiriöt, masennus, mielialan vaihtelut, unihäiriöt, ahdistuneisuus, krooninen väsymys, huimaus/pyörrytys ja joissain tapauksissa sairaskohtaukset.
Pitkäaikainen altistuminen sisäilman toksiineja tuottaville homeille voi johtaa mm. allergioihin, astmaan, yliherkistymisiin ja limakalvojen ärsyyntymiseen.
Kuinka paljon työyhteisössä saa kokea paineita se, joka ensimmäisenä sairastuu? Hän, joka on herkkä ja keho reagoi nopeasti? Luulosairas ja laiska, aina sairaslomalla oleva saa helposti tittelin Saikku-työntekijä. Se kasvattaa pelkoa, että uskaltaako sitä enää edes sairastaa, ja pitäisikö sitä mennä kuitenkin töihin?
Ja jos lääkärikään ei ota asiaa vakavasti, niin silloin alkaa henkinen ja psyykkinen puoli romahtaa, ja se vaikuttaa ilmapiiriin sairastuneen lähellä merkittävästi. Silloin vaikutus ylettyy jo ulkopuolelle työyhteisöä, joka täyttää samalla kiusaamisen tunnusmerkit.
Työsuojelulain mukaan jokaisella työntekijällä on oikeus tehdä työtä ympäristössä, joka ei saastuta ja sairastuta.Tämä on taattu työsuojelulaissa, joka löytyy osoitteessa:
Työturvallisuusrikoksesta joutuu myös vastuuseen, siitä seuraa yhteisösakko ja jopa vankeusrangaistus, mikäli toiminta tuomitaan törkeäksi tuomioistuimessa. Ja uhrit voivat saavat korvauksia, mikäli oikeudessa niin määrätään. Oikeus voi määrätä vahingonaiheuttaneen tahon maksamaan korvauksia vahinkoa kärsineille.
Jos sinusta tuntuu, että sinun oikeuksiasi on loukattu, ja ettei sinun työturvallisuuttasi huomioida niin kuin lakikin vaatii, jos sinusta tuntuu, ettet sinä pysty asiolle yksin tekemään mitään, niin uskalla antaa äänesi kuulua. Vain sillä tavalla asioihin tulee muutos. Jonkun on otettava se ensimmäinen askel, se ratkaiseva. Ja se voit olla juuri sinä.
